Lähipiirissäni on henkilö, jolla on jo pidemmän aikaa ollut päivittäistä elämää haittaava terveydellinen ongelma. Asiaa on tutkittu useita kertoja, mutta varsinaista syytä ei ole onnistuttu löytämään. Viimeisimmällä käynnillä yleislääkäri teki lähetteen erikoislääkärille. Lähetteessä suositellaan tutkimuksen tekemistä 30 päivän kuluessa. Kolmisen viikkoa lääkärikäynnin jälkeen HUS:lta tuli kirje. Vastaanottaja oletti varsin oikeutetusti, että kirjeessä kerrottaisiin vastaanottoaika erikoislääkärin tutkimusta varten.
Kuoresta löytyikin ainoastaan ilmoitus, että HUS on ottanut lähetteen vastaan. Kotiin asti lähetettiin ihan perinteinen paperikirje ainoastaan tämän tiedon välittämistä varten. Nyt, kun yleislääkärikäynnistä oli kulunut 5 viikkoa, ei lääkäriaikaa ollut ilmoitettu, eikä annettu arviota jonotuksen pituudesta. Mainitussa kirjeessä toki pyydettiin ystävällisesti ilmoittamaan, mikäli oireet sattuisivat katoamaan itsestään. Tällaista ei ollut odotettavissa, sillä tilanne oli jatkunut jo vuoden verran.
Nykyisten terveyspalveluiden diagnoosi
Terveydenhuollon palveluita on hajautettu useille toimijoille. On terveyskeskuspalvelut, joiden tuottaminen kuuluu vielä sote-uudistusta odotellessa kunnalle. Sairaalassa tuotettavat palvelut kuuluvat puolestaan täällä päin HUS:lle. Kunnallisen terveydenhoidon ja HUSin palveluiden välinen työjako ei ole asiakkaan kannalta kovin selkeä, sillä esim. Lohjalla molempia palveluita tuotetaan jopa samassa kiinteistössä. Näiden lisäksi löytyy vielä yksityisen puolen terveyspalveluita niin työterveydenhuollon piirissä, kuin sen ulkopuolella. Vaikkapa fysioterapiaa tarjotaan kaikkien mainittujen toimesta.
Suomen nykyinen terveydenhuoltojärjestelmä pärjää
kansainvälisessä vertailussa hyvin mm. hoidon kustannustehokkuuden näkökulmasta. Järjestelmässä on silti heikkoutena kyky tarjota hoitoa nopeasti sitä tarvitseville. Kaikesta päätellen nykyjärjestelmä pitää lääkärien varauskalenterit täynnä, ja siten painaa kustannuksia alas. Suoraviivaisissa hoitotapauksissa ratkaisu toimii. Seurauksena voivat kuitenkin olla hyvin pitkät hoitojaksot, jos asiakas tarvitsee palvelua useammalta toimijalta, kuten laboratoriosta, kuvantamiselta tai eri alojen lääkäreiltä. Pitkä kokonaishoitojakso ei palvele potilaan tervehtymistä, vaan monen potilaan tila pahenee. Toki jotkut vaivat paranevat ilman hoitoakin, ja osalla potilaista on varaa kääntyä yksityisen hoidon puoleen.
Mitä voisimme tehdä paremmin?
Palveluita pitäisikin kehittää asiakkaan näkökulmasta: minimoimalla varsinaisten hoitojaksojen välinen odotusaika päästään valtavan paljon parempaan hoitokokemukseen. Tätä teollisuudesta lähtöisin olevaa lähestymistapaa kutsutaan Leaniksi. Asiasta on jo
hyviä kokemuksia myös HUSin piirissä, mutta tehtävää riittää vielä. Pitkällä tähtäimellä ihmisten terveydentila kohenee, ja hoidon tarve vähenee kokonaisuudessaan. Samalla ihmisten hyvinvointi lisääntyy.
Sote-uudistuksen seuraaminen on kansalaisen näkökulmasta mutkikasta. Moni asiaan perehtynytkin sanoo, että uudistuksesta ja sen vaikutuksista on lähes mahdotonta saada selkoa. Vaikutusmahdollisuudet siirtyvät kauemmas kuntatasolta ja yksityiset toimijat pääsevät aktiivisemmin mukaan terveyspalveluiden tuottamiseen. Tätä kautta hoitoon pääseminen voi nopeutua, mutta uhkana on asiakkaan maksaman hinnan nousu ja kansalaisten eriarvoistuminen terveyspalveluiden käyttäjinä.
Vihreät kannattaa puolueena sote-palveluiden siirtoa maakuntatasolle. Tähän liittyvä valinnanvapausmalli täytyy kuitenkin toteuttaa vastuullisesti: maakunta voi käyttää yksityisiä palveluntuottajia oman terveyspalvelutehtävänsä hoitamiseen, mutta sillä säilyy vahva päätäntävalta palveluiden kokonaisuudesta. Palveluista maksettavien rahojen valuminen veroparatiiseihin pitää myös estää, sekä pitää huolta hoitoketjujen jatkuvuudesta. Uudistus pitää toteuttaa ihmisten ehdoilla.
